Coffee with Jesus

“Mun on vaikea ymmärtää sua.”

Jeesus katsoi tarjoilijaa ystävällisesti, sanoi kiitos ja maistoi kahviaan. Jatkoin tilitystäni.

“Mä haluaisin, että mun kuvani susta olisi selkeä. Mutta kun se ei ole. Kaikki puhuu susta eri juttuja. Ja tietenkin asiaan vaikuttaa se, että me ollaan hyvin erilaisista kulttuureista, puhumattakaan aivan erilaisesta maailmanajasta.”

“Oletko varma, että se oli niin erilainen?” Jeesus kysyi.

“Niin, en mä tiedä. Ehkä mun isoimpia ongelmia on mun kuvani Jumalasta. Ja sä sanot edustavasi Jumalaa. Mä luen Raamattua ja oon ihan hämmentynyt. Jostain mä oon saanut tosi ankaran kuvan Jumalasta. Ehkä siihen ei ole vaikeaa päätyä lukemalla Raamattua. Jotkut sanoo, että heidän suurin ongelmansa on Vanhan testamentin tylyn Jumalan ja sun rakkaudellisen olemuksen yhteensovittaminen. Ei mulle. Mä nään molemmat puolet sekä Vanhassa testamentissa, että sussa. Anteeksi, en tiedä saako näin sanoa?”

“Ei sun tarvi mun kanssa pelätä sitä mitä sanot.” 

“Mä oon lukenut Philip Yanceyn kirjaa susta, sitä Tuntematon Jeesus -kirjaa, missä se kertoo kuinka löysi evankeliumeista tosi erilaisen kuvan susta, kuin mitä oli saanut ahdasmielisessä lapsuuden seurakunnassaan. Kun mä luen sitä kirjaa, mulla tulee tosi hyvä fiilis. Sellaiseen kuvaan mä haluaisin uskoa. Mutta sitten mä luen evankeliumeja, ja mun on vaikea suhteuttaa niiden kuvaa Yanceyn maalaamaan kuvaan. Kumpaan tekstiin mun pitäisi luottaa?”

Jeesus ei vastannut mitään, katsoi vain silmiini ja hörppäsi kahvia. Lopulta hän avasi suunsa.

“Mä kerron sulle tarinan, perustuu tositapahtumiin. Yksi päivä mä vein mun opetuslapset sellaiselle syrjäseudulle, minne meillä ei oikeastaan ollut mitään asiaa. Ne oli tottumassa turvallisuuteen, niin piti vähän keikuttaa venettä.”

“Kuulostaa tutulta.”

“Siellä meitä vastaan tuli nainen, joka ei kuulunut “meihin”, se oli toisesta kansakunnasta. Meidän tyypit ei oikein tulleet toimeen näiden tyyppien kanssa. No, tää nainen huusi apua niin paljon, että lopulta opetuslapsilla meinasi mennä hermot ja ne tuli mun luo ja pyysi tekemään asialle jotain. Mä sanoin niille, etten mä ollut tullut kanaanilaisia vaan israelilaisia varten.”

“Tota just mä en tajua! Toisessa tilanteessa sä sanot, että Jumala rakastaa koko maailmaa ja että tää juttu olisi kaikille, eikä vaan jollekin yhdelle kansakunnalle?”

“Sitä opetuslapset ei ymmärtäneet. Ne oli niin kauan eläneet tosi ahtaassa maailmassa, jossa ei ollut tilaa kuin heille itselleen. Ne ajatteli omistavansa myös Jumalan. Joten mun piti pelata niiden peliä hetki, jotta ne tajuasi.”

“Lopulta mä pysähdyin sen naisen kohdalle ja sanoin sille: Ei ole oikein ottaa lapsilta leipää ja heittää sitä koiranpenikoille.”

“Et voi olla tosissasi. Miten tän pitäisi helpottaa lempeän ja rakastavan kuvan muodostamisessa??”

“Mä kerron sulle mitä opetuslapset ei nähneet. Ne ei nähneet mun kasvoja, mä olin selin niihin. Niinkuin mä sanoin, mun oli pakko pelata opetuslasten peliä, että ne tajuaisi. Israelilaiset kutsui kanaanilaisia koiriksi. Ne oletti, että mäkin ajattelisin samoin. Joten mä käytin niiden kieltä, mutta samalla kun mä sanoin noin, mä vinkkasin sille naiselle silmää. Ja arvaa mitä, se lähti peliin mukaan!”

“Se nainen vastasi, että saa koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia! Uskomaton tyyppi!” Jeesus ei voinut pidätellä hymyään.

“Koko hänen elämänsä tälle naiselle oli uskoteltu, ettei Jumala ole kiinnostunut hänestä. Mutta tää nainen ei suostunut hyväksymään sitä. Mun opetuslapset näki Jumalan rajoittavana ja ahdasmielisenä, mutta tää nainen oli päättänyt, ettei Jumala voi olla sellainen. Siinä me vinkkailtiin toisillemme silmää, samalla kun opetuslapset seisoi vieressä hämmentyneinä.”

“Sun kahvi jäähtyy”, Jeesus sanoi.