Raamattu- ja homo-ongelmia
Tämän viikon aikana Facebook-seinäni on vallannut kristittyjen kannanotot Päivi Räsäsen rikostutkinnasta. Nyt pitäisi kuulemma puolustaa sananvapautta. Ymmärrän tämän näkemyksen. Joidenkin muiden näkemysten ymmärtäminen tuottaa minulle enemmän ongelmia.
Olen lukenut useita kommentteja, joissa peräänkuulutetaan sitä, että nyt tulee puhua rohkeasti Raamatun ja totuuden puolesta. Ongelmani ydin. Nämä kommentit antavat ymmärtää, että Raamatun sanoma ja totuus – erityisesti koskien homoseksuaalisuutta – on yksinkertainen ja selkeä asia, jonka kaikki kristityt tietävät ja allekirjoittavat.
Sanon suoraan: Minä en tiedä mitä ajattelen homo-kysymyksestä. Aihe tuntuu minulle vaikealta. Tai tarkemmin, en tiedä mikä on teologinen kantani asiaan. Raamatun näkemys aiheesta ei tunnu itselleni ollenkaan yksinkertaiselta.
Vaikuttaa siltä, että jos Raamatun kantaa homoseksuaalisuudesta tarkastelee avoimin mielin, se on kaikkea muuta kuin yksiselitteisen selkeä. Ihmiset, jotka ovat omistaneet vuosia aiheen tutkimiselle, ovat päätyneet hyvin erilaisiin lopputuloksiin näkemyksissään. Yhden tulkinnan puolustaminen sinä ainoana oikeana on ongelmallista.
Selvää on, että jos Raamatun tulkinta antaa ihmiselle oikeuden loukata toista ihmistä, painaa häntä alas tai väheksyä hänen ihmisarvoaan, Raamatun tulkinta on väärä. Tällaisesta tulkinnasta on historiassa synkkiä esimerkkejä. Juutalaisvainot, ristiretket, kansanryhmien murhaaminen tai orjuuttaminen ovat kaikki perusteltu Raamatun teksteillä. Haluaisin uskoa, ettei ongelma ole Raamatun tekstissä vaan sen tulkinnassa. Tai sitten joidenkin meidän käsityksemme ihmisarvosta on korkeampi kuin Jumalan, jolle kaikki ihmiset eivät näköjään olekaan samanarvoisia. Tämä tuntuu itselleni kuitenkin epätodennäköiseltä.
PäiviRäsäs-uutisiin liittyen luin kommentin: “Päivi vain siteeraa Raamattua”. Tällainen ajattelu on häirinnyt minua jo pidemmän aikaa. Aivan kuin se, että Raamatussa lukee jotain, tekisi oikeutetuksi sen siteeraamisen tuosta vain, sen enempää ajattelematta. Seuraukset ja vastuu sanoista sysätään Jumalalle. Taas kerran kommenttiin tuntuu sisältyvän ajatus Raamatun selkeästä viestistä, jota tulisi rohkeasti julistaa sellaisenaan, koska sehän on Jumalan sanaa, eli siis kirjaimellinen totuus asiasta kuin asiasta.
Eniten tällä viikolla on surettanut – niin kuin Pride-viikollakin – kristittyjen innokkuus huutaa oletettu totuus maailmaan, tuosta noin vaan kutsua homoja iljettäviksi, paheksua heidän “bilettämistään ja irtosuhteitaan”, todennäköisesti tuntematta yhtäkään homoa henkilökohtaisesti. Kaikki se puhe homoilusta… sydän särkyy.
Jokainen homoseksuaali: Olen niin pahoillani.
Jokainen uskovainen: Mikä olisi vaarallisinta mitä voisi tapahtua, jos keskittyisimme vain osoittamaan rakkautta ja välittämistä ihmisille, riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan? Miksi meitä ylipäänsä kiinnostaa toisten ihmisten seksuaalisuus niin paljon?
Eräs henkilö netissä siteerasi lausetta, jonka kertoi tulevan “vastapuolelta”. Myös tämä saa minut surulliseksi. Yhtäkkiä tilanne on me ja ne. Me uskovat ja ne homot. Tai sitten me oikeaoppiset ja ne jotka ovat väärässä tai eivät tahdo nähdä totuutta.
Entä jos tämä aihe ei olekaan niin selkeä kuin Raamattua kirjaimellisesti ja kritiikittömästi tulkitsevat antavat ymmärtää? “Raamattu ei sano mitään. Raamattu on tekstiä, jota luetaan ja kaikki lukeminen on tulkintaa”, sanoi eräs henkilö. Mitä jos me olemme kaikki samassa veneessä etsimässä totuutta?
* * *
Ps. En tiedä mitä tehdä Paavalin sanojen kanssa Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta. Sen tiedän, että ihmiset jotka käyttävät hänen sanojaan toisten tuomitsemiseen saavat Paavalilta itseltään kyytiä vain muutama jae noiden kuuluisien “homojakeiden” jälkeen. En tiedä mitä ajatella tästä kaikesta, mutta sen tiedän että jos tulkintamme ei johda meitä rakkauteen, lempeyteen, ystävällisyyteen ja armollisuuteen, olemme hakoteillä.
Pps. Tässä kiinnostava podcast aiheeseen liittyen, jonka kuuntelin muutama päivä sitten: https://peteenns.com/changing-mind-bible-survivors-guide-jen-hatmaker/