Evankeliumi Unelmien Maatilan mukaan
Alkukesän aikaan ystäväni suositteli minulle Yle Areenasta dokumenttia nimeltä Unelmien Maatila. Tuo puolitoistatuntinen herätti paljon ajatuksia.
Ensinnäkin, on tietenkin ilahduttavaa katsoa puolentoista tunnin mittainen söpö eläinvideo, jossa näytetään vuorotellen untuvaisia kananpoikasia, vastasyntyneitä possuja ja koiraa, jonka silmät näyttävät siltä, että sillä on jokin jatkuva eksistentiaalinen syväpohdinta käynnissä.
Dokumentin perusasetelma oli se, mikä sai minussa eniten ajatuksia liikkeelle.
Ohjelmassa pariskunta ostaa Kaliforniasta lähes kuolleen maatilan ja alkaa viljellä sitä “perinteisellä” menetelmällä, jonka avainsana on diversiteetti (tai suomeksi monimuotoisuus). Ensiksi kuollut maaperä pyritään elähdyttämään, sitten tilalle istutetaan satoja erilaisia kasveja ja hedelmälajikkeita ja samalla sinne hankitaan lukemattomia eri eläimiä. Mitä enemmän moninaisuutta maatilalla on, sitä parempi. Lopulta kaikki erilaiset elämänmuodot muodostavat yhdessä oman ekosysteemin, joka alkaa ylläpitää lähes kokonaisuudessaan itse itseään. Maatilasta tulee magneetti, joka houkuttelee puoleensa elämää ja aina vain lisää elämää. Monet ongelmat ratkeavat jo tilalta löytyvillä asioilla. Jopa pahin vihollinen voi muuntautua tilalla ystäväksi.
Maatilalla, joka tuntuu paratiisilta maan päällä, moninaisuus, monipuolisuus, erilaisuus on suurinta rikkautta. Elämä synnyttää lisää elämää. Kuoleman kohdatessa suru on puhdasta ja aitoa ja koskettavaa.
Kun katsoin dokumenttia, mieleni täytti luomakunnan ihmettely. Miten ihmeellistä, miten kaunista, miten harmonista, miten hyvää kaikki parhaimmillaan onkaan.
Samalla kun katsoin dokumenttia, en voinut olla ajattelematta, että jos Jumala todella on luonut tämän kaiken ja asettanut luomakunnan toiminnalle periaatteet, jotka kukoistavat moninaisuudesta ja erilaisuuden rikkaudesta… niin miksi me kristityt – Luojaan uskovat – olemme niin huolissamme oikeaoppisuudesta? Miksi niin monesti ajattelemme koko maailman olevan tavalla tai toisella valheellinen ja “totuuden” olevan kuin yksittäinen helmi, jonka löytäessään siitä kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni? Miksi kuvittelemme Jeesuksen tien olevan kapeaakin kapeampi ja vasemmalle tai oikealle horjumisen seurauksien olevan kammottavia?
Jos luonto on parhaimmillaan kuin paratiisi täynnä erilaisia ihmeitä ja täynnä suurta elämänvoimaa, miksi jotkut opettavat Jumalasta niin kuin hän olisi äreä puutarhuri, joka ei saa edes perunoita kasvamaan, joka ampuu kaikki kiusankappaleet haulikolla, joka rakastaa mansikoita mutta vihaa vadelmia...
Dokumenttia katsoessa jouduin huomaamaan, että Jumalan luomakunnan ja teologiamme välillä on monesti huutava ristiriita. Tiedän kumman on muututtava.
Jos Unelmien Maatila kertoo Jumalan luonteesta, mitä pelättävää tässä on? Jos Jumalan luomakunta on täynnä hyvää, täynnä monimutkaisia ihmeitä ja loputtomia mahdollisuuksia, tässä ei voi käydä kuin hyvin.
Dokumenttia katsoessa ajatukseni täyttyivät hyvistä uutisista: Tämä maailma on niin suuri, että Jumala ei voi olla pieni. Tämä maailma on niin kaunis, että Jumala ei voi olla paha. Tämä maailma on niin täynnä ihmeellistä rikkautta, että Jeesuksen seuraaminen ei voi tarkoittaa kapealla tiellä kulkemista, jota määrittelee pelko ja ahdistus harhautumisesta. Jumalan totuus ei ole aarre, jonka vain harva löytää, vaan monimuotoisuudessaan räjähtävää todellisuutta, josta kuka tahansa voi nauttia ja olla osallinen. Jumalan maailmassa erilaisuus on suurinta rikkautta ja saa kaiken kukoistamaan henkeäsalpaavalla kauneudella.
Tämä on päivän evankeliumi Unelmien Maatilan mukaan.
* * *
”That’s an extraordinary complex, interconnected, and diverse reality, a reality in which individual identities aren’t lost or repressed, but embraced and celebrated. An expansive unity that goes beyond and yet fully embraces staggering levels of diversity.” – Rob Bell, kirjoittaessaan taivaasta maan päällä.