Identiteettikriisi 1/2
Minun identiteettiäni ei määrittele se mitä teen, mutta välillä löydän itseni sellaisesta suosta, että se kuka minä olen, on vähällä hukkua kaikkeen erilaiseen tekemiseen.
Ensimmäinen kosketukseni johonkin soittimeen tapahtui seitsemänvuotiaana, instrumenttivalinta kulki isäni jalanjäljissä selloon. Sen jälkeen opiskelin seitsemän vuotta klassisen kitaran soittoa, jossain vaiheessa myös rummut alkoivat kiinnostaa. Lukioaikoihin olin varma, että minusta tulee näyttelijä, että lukion jälkeen suuntana on teatterikorkeakoulu. Sitten opiskelin musiikkibisnestä ja managerointia. Sitten graafista viestintää ja valokuvausta. Valokuvauksesta oli tulla ammattini. Tämän lisäksi olen tehnyt yli kahden vuoden uran McDonald’sissa ja myynyt farkkuja JC:llä.
Vuodet 2008-2012 opiskelin rumpujen soittoa. Välittömästi Pop & Jazz -konservatoriolta valmistumisen jälkeen aloitin työt nuorisotyöntekijänä helsinkiläisessä Suhe-seurakunnassa. Johdin nuorisotyötä ja löysin saarnaamisesta uuden intohimoni. Ihmisten palautteet vahvistivat sitä, ettei intohimoni ollut aiheeton. Samaan aikaan soitin rumpuja nuoren suomalaisen artistin kanssa ympäri Suomea.
Työt seurakunnassa päättyivät omasta valinnastani kesällä 2018, jonka jälkeen olen opiskellut kirjoittamista, tehnyt töitä tv-alalla ääniassistenttina ja viimeisimpänä toiminut teknikkona ja roudaajana erilaisissa tapahtumatuotannoissa. Olen myös palannut nuoren suomalaisen artistin riveihin, ja nyt katseet ovat suunnattu ulkomaille. Kirjoitan myös tällä hetkellä ensimmäistä kirjaani.
Olen kokenut suurta vetoa ja kutsumusta näyttelijäntyöhön, valokuvaamiseen, muusikkouteen, seurakunnan johtamiseen, saarnaamiseen ja kirjoittamiseen. Kaiken minkä olen tehnyt, olen pyrkinyt tekemään parhaan kykyni mukaan ja se on usein näkynyt työni tuloksissa ja kiitoksissa, joita olen saanut töistäni.
Olen tehnyt elämäni aikana vaikka mitä, hyvällä menestyksellä. Ja juuri se tekee tänään identiteettini hahmottamisesta vaikeaa ja turhauttavaa.
Koen vieläkin suurinta kutsumusta seurakuntaa, kommunikaatiota ja kirjoittamista kohtaan. En voi väistellä sitä. Ja kuitenkin samaan aikaan monet muut asiat vaativat huomiotani, aikaani ja energiaani. Vuokrat ja laskut on maksettava ja monet “harhapolut” tuntuvat tällä hetkellä tärkeiltä ja merkityksellisiltä. Haluan tehdä parhaani sillä, mitä käsissäni on juuri nyt.
Kaikkea tätä on vaikea yhdistää ehjäksi kuvaksi. Kuka minä oikeasti olen?
Ihmiset ovat sanoneet minulle elämäni varrella:
“Älä lopeta soittamista, olet niin hyvä siinä ja soittamistasi on niin nautinnollista katsoa.”
“Kaipaan saarnojasi.”
“Tule meille töihin niin paljon kuin haluat.”
“Huippua suorittamista.”
Kaiken tämän keskellä minun sielustani nousevat hiljaiset sanat, jotka luin juuri Äiti Teresan kirjoittamina:
“Jumala, tee minulla mitä tahdot.”