Kiitos, kiitos, kiitos. (Rikkinäinen levy)

Kirjan julkaisusta on kohta kuukausi ja julkaisukiertueen ensimmäinen jakso on takana. Seuraavaan seurakuntavierailuun on melkein kaksi viikkoa, joten nyt on mahdollisuus hengähtää hieman. 

Tunnen oloni rikkinäiseksi levyksi, toistan samoja sanoja jatkuvasti kun kaikkea tapahtunutta pohtii. Eniten käyttämäni sana viime viikkoina on ollut “kiitollinen”. Jokainen puheeni seurakunnissa on alkanut tuolla sanalla. Olen pyrkinyt myös lopettamaan jokaisen puheeni sanoihin “kiitos, että olen saanut olla teidän kanssanne”. Ensimmäinen vastaus jokaiseen “miten on mennyt?” -kysymykseen on alkanut sanalla kiitollinen. Enkä ole kertaakaan sitä käyttäessäni käyttänyt sitä (hahaa!) “huikea etuoikeus” -tyylisenä ehkä hieman liioittelevana sanontana, vaan olen tarkoittanut sitä joka ikinen kerta sydämeni pohjasta. (Kiertueella minulla on ollut mielessäni kaksi ohjenuoraa puheisiin liittyen: 1) Älä yritä mitään. 2) Puhu totta.)

Se, että olen saanut kirjoitetuksi kokonaisen ihan oikean kirjan. Se, että jotain kiinnostaa. Häkellyttävä määrä palautetta tekstin puhuttelevuudesta, lohdusta ja ajankohtaisuudesta. Jokainen mahdollisuus puhua seurakunnissa. Poikkeuksellinen sähköisyys puhetilanteissa. Se, että joku kokee sanani merkityksellisiksi omassa elämässään. 

Kiitollisuus.

En olisi ikinä osannut arvata, että mieleni sairastumisen, itselleni kaikkein merkityksellisimmästä työpaikasta luopumisen ja avioeron jälkeen/seurauksena löytäisin itseni tällaisesta paikasta, puhumassa niitä asioita mistä puhun. Tämä kaikki on itselleni odottamatonta ja uutta – se ei ole palkinto viisvuotissuunnitelman askelmerkkien määrätietoisesta tahkoamisesta, vaan yllättävä käänne tarinassa, joka ei ole enää pitkään aikaan tuntunut olevan hallinnassa.

Kiitollisuus.

Tämä saattaa olla uuvuttava “en voi uskoa, että saan elää tällaista elämää” -teksti, mutta otan sen riskin, kai sitä saa välillä vain hehkuttaa. 

Haluan sanoa jokaiselle ihmiselle, joka on kulkenut rinnallani tätä matkaa jo pidempään, jokaiselle ihmiselle jonka olen saanut kohdata viime viikkoina, jokaiselle, joka on ostanut kirjan ja kuunnellut avoimella sydämellä sitä mitä minulla on ollut kerrottavana: 

Kiitos.

En voi uskoa, että saan elää tällaista elämää.

 * * *

Tässä linkki yhteen puheenvuoroon, josta olen kiitollinen. Puhe alkaa n.40min kohdalta.

Suhen sunnuntai 1.11.2020. Katso puhe tästä.