Kiitos tästä päivästä

En ole rukoillut paljoakaan ääneen viime aikoina. Tänään rukoilin. 

(Rukouksesta puheen ollen, en tiedä yhtäkään uskovaa, joka olisi sanonut rukoilevansa tarpeeksi. Tämä saa minut surulliseksi ja olen päättänyt etten itse tahdo lähteä tuohon leikkiin mukaan. Haluan omassa elämässäni taistella sitä ajatusta vastaan, että minun pitäisi rukoilla enemmän. Minä rukoilen, ja se riittää. Haluan rukoukseni nousevan ilosta, rakkaudesta ja avun tarpeesta, en riittämättömyyden tunteesta.)

Aloitin rukoukseni vaistonvaraisesti sanoilla: “Jeesus, kiitos tästä päivästä.”

Muistin heti kuinka eräs pastori moitti jossain puheessaan rukouksiemme tyhjänpäiväisyyttä. Esimerkkinä hän käytti niitä sanoja, jotka olivat juuri tulleet intuitiivisesti suustani. 

Olisiko minun pitänyt rukoilla jotain parempaa? Jotain syvällisempää?

Ei! Tuohan on hyvä rukous! Tuohan on aidosti syvällinen rukous kun sitä pysähtyy pohtimaan. Kuinka joku voi pilkata kiitollisuutta? Rukoilemalla nuo sanat muistan ja muistutan, että tämä päivä ja elämä on lahja, josta saan olla kiitollinen. 

Joten tänään rukoukseni on:

Jeesus,

Kiitos tästä päivästä

Kiitos auringosta ja luonnosta, joka muistuttaa 

suuruudestasi ja pysyvyydestäsi

Anna minulle rauhaa niiden asioiden edessä joita en voi hallita

Anna minulle lempeää empatiaa ihmisten kohtaamiseen

Tulkoon sinun rakkaudesta rakennettu valtakuntasi

Päästä meidät pahasta

Kiitos, että saan laskea elämäni, sydämeni ja ajatukseni käsiisi

ja sanoa: tapahtukoon sinun tahtosi

Kiitos tästä päivästä