Seurakuntien johtajille
Huhhuh. Kuudessa päivässä tätä blogia on lukenut yli 1600 yksittäistä henkilöä. Tämä on mielestäni uskomatonta, sillä olin varautunut optimistisesti juuri ja juuri sataan lukijaan. Mutta kiitos ihmiset, olette ihmeellisiä!
Eniten minua häkellytti kommentit, joita sain ensimmäiseen kirjoitukseen liittyen. Aihepiiri on selkeästi monille ajankohtainen. Todella monet kertoivat, että ovat juuri pohtineet samankaltaisia asioita.
Haluan nostaa muutaman kommentin esille. Otsikoin kirjoituksen “Seurakuntien johtajille”, koska koen, että jokaisen seurakunnan pastorin, papin, pienryhmänvetäjän tai muun vastuuhenkilön olisi tärkeää nähdä nämä kommentit, koska ne antavat rehellisen kuvan siitä joukosta, joka osallistuu seurakuntien tilaisuuksiin joka viikko – tai voisi osallistua.
“Olisin luultavasti jatkanut seurakunnassa käyntiä jos siellä olisi ollut enemmän tätä.”
”Liikutuin, helpotuin ja inspiroiduin avoimuudesta!”
“Tajusin, etten mä ehkä olekaan niin huono ja tekopyhä uskovainen, kun pohdin juuri samanlaisia kysymyksiä.”
“Uskon vastakohta ei ole rehelliset kysymykset vaan hampaat irvessä puristettu varmuus.”
“Mäkin oon miettinyt, miksi me uskovat puhutaan epäilyksistä niin vähän ääneen. Varsinkin perustavanlaatuisten kysymysten kohdalla.”
“Jotenki tuntuu, et seurakunnissa ei oo ”sallittua” kyseenalaistaa näitä asioita ja tuoda esiin omaa epävarmuuttaan. Tai niitä asioita voi tuoda esiin, joissa on jo kasvanut tai joista on ”päässyt yli”, mutta harvinaisempaa on tuoda itsensä ja ajatuksensa rehellisesti julki siinä vaiheessa kun prosessi on vielä kesken ja kysymyksiä on enemmän kun vastauksia.”
“Ei ole ollut lupa olla julkisesti heikko tai ainakaan esillä silloin. Ja se ei ole kyllä sitä, mitä Raamattu sankareistaan meille kertoo. Aitous on sitä paitsi puhuttelevampaa kuin kiiltokuva. Ja uskon, että kiiltokuvista tullaan luopumaan ja tilalle tulee aito, inhimillinen usko, jossa on kiusauksia, lankeemuksia, kipua, epäilyä ja heikkoutta ja niiden keskellä Jumala, joka armahtaa ja antaa uuden voiman.”
* * *
Unelmoin siitä, että voisimme yhdessä tehdä seurakuntakulttuurista rehellisemmän ja avoimemman. Jos Jeesuksen lähellä oli tilaa erilaisuudelle ja epäilylle, miksi ei seurakunnissakin?
Hyvää viikkoa kaikille!