Asiat voivat olla vielä toisin

Tänään on kansainvälinen itsemurhien ehkäisypäivä. MIELI ry:n nettisivuilla kerrotaan: ”Itsemurhien ehkäisypäivän tavoitteena on lisätä tietämystä itsemurhista, levittää tietoa ja vähentää itsemurhiin liittyvää leimautumista. Ennen kaikkea päivän tarkoituksena on tuoda esille sanomaa siitä, että itsemurha on estettävissä, itsetuhoisiin ajatuksiin on saatavissa apua ja itsemurhasta voidaan puhua turvallisesti.”

Vaikka en ole koskaan yrittänyt itsemurhaa, itsetuhoiset ajatukset tulivat minulle tutuksi pitkän vaikean elämänvaiheen aikana. 

Jaoin muutaman kuvan päiväkirjastani Instagramissa ja haluan jakaa otteet täälläkin. 

* * *

21.2.2020

Kun on pimeää ja sateinen keli, kun sitä jatkuu pitkään, aurinko tuntuu lahjalta. Kun ahdistus palaa pitkän tauon jälkeen, ja pelottelee masennuksen uusimisella, valoisat neutraalit päivät tuntuvat petokselta. Sateen keskellä aurinkoa toivoo jatkuvasti. Jos masennus jatkuu, toivoisi mieluummin pelkästään ankeita synkkiä päiviä, kuin satunnaisia valon hetkiä muistuttamaan siitä mitä elämäsi ei voi olla. 

Ainakin viisi päivää ahdistusta. Kuristavaa tunnetta. Itkuisuutta. Uupumusta, jossa jokainen miniatyyri-vastoinkäyminenkin tuntuu siltä että liikaa, en jaksa. 

Kuolema-ajatuksia. Onko tässä missään mitään järkeä? Onko minun elämässäni mitään järkeä? Tuleeko tästä koskaan mitään? Jaksanko katsoa tätä elämää loppuun asti? 

7.3.2020

Tänään on taas sellainen päivä että mun tekee mieli vain huutaa ja päässä pyörii repeatilla: mitä järkeä tässä kaikessa on. 

Enkä mä tiedä kenelle voin soittaa ja kertoa tästä. Miksi mulla ei ole tällä tavalla hyviä ystäviä?

14.3.2020

Mulla on ikävä aikaa jonka muistot ovat kullanneet.

Mulla on ikävä sitä aikaa että tiesin mitä haluan tehdä, mihin aikani käyttää.

Mulla on ikävä selkeyttä ja läsnäoloa elämässä.

Nyt olemassaolo tuntuu jokseenkin päämäärättömältä ja kylmältä.

Mun pään soundtrack on iltaa kohden enemmän ja enemmän:  Sigur Rós – Untitled #5 (ja siitä eteenpäin). 

Olin eilen kuuntelemassa privana Radion sinfoniaorkesterin konserttia, jossa ohjelmassa oli Pateettinen sinfonia. Taas kerran lähdin kierrokselle Tchaikovskyn pään sisälle ja mietin, että tätä teosta ei voi ymmärtää, jos ei ole vihannut elämää ja kokenut musertavaa lohduttomuutta. Kun siellä maailmassa on ollut, teos avautuu ja koskettaa. Tiedän millaisessa tunnelmassa säveltäjä katsoo maailmaa, mitä hän yrittää viestittää. Melankolista rauhaa, sykähdyttävää kauneutta, sielun särkevää traagisuutta, hetken keveyttä, jota kuitenkin kohtalo varjostaa, lupailevaa menestyksen juhlaa, jonka huipun jälkeen seuraa raastava itku, rauhoittuminen, väistämättömän toteaminen ja valinnan tehneen viimeiset henkäykset.

* * *

Muistan ajan jolloin pelästyin kuolema-ajatuksia jopa paniikkikohtaukseen asti. Pelästyin omaa huonovointisuuttani ja ajatusteni synkkyyttä. Kukapa sitä odottaisi joskus ajattelevansa tai toivovansa omaa kuolemaansa. Pelottavinta pimeyden keskellä elämisessä on tunne siitä, ettei pimeys koskaan väisty, että mitään ei ole tehtävissä, että mikään ei auta, että olen tuomittu pimeyteen loppuelämäni ajaksi. 

Haluan jakaa vielä yhden tekstin osoituksena, että asiat voivat muuttua, vaikkei sitä edes itse uskoisi. 

* * *

23.6.2021

Eli siis, nopeasti, elämässäni on ollut viimeisen kuukauden aikana ennennäkemättömän syviä hyvän olon hetkiä, sellaisia, että jos nyt lähtö tulisi, niin lähtisin onnellisena. Joskus olen kirjoittanut, etten muista milloin olen ollut viimeksi onnellinen, no nyt voin kertoa, että esim tänään kun kävelin tuttavuuden luota kauppaan kissa-maski päässä. Nauratti ja hymyilytti ja oli ihanan lämmin ja kaikki oli juuri sillä hetkellä tosi hyvin. Tai kaksi päivää sitten kun kiipeilyn jälkeen oltiin Ellan kanssa uimassa Lapinlahdella ja kelluin lämpimässä pintavedessä selälläni, katselin sinistä taivasta ja pilviä ja kello oli jo yhdeksän ja ulkona oli 29-astetta lämmintä ja tajusin, että viime kesänä sama kelluminen oli henkireikä, hetki milloin sai rauhan kaikesta kaaoksesta. Nyt tuntui että rauhaa ei tarvita kaaoksesta vaan rauha on. Eli rauha ei ole jokin hetkellinen hengähdys myrskyn keskellä vaan todellisuutta määrittelevä asia. Tuntui, että itse asiassa voin tosi hyvin. Ja se on uutta ja ihanaa. 

* * *

Jos tänään tuntuu ettei jaksa, se on ok. 

Jos tänään tuntuu ettei jaksa, voi olla että vielä joku päivä asiat ovat toisin. 

Jos tänään tuntuu ettei jaksa, yritä kertoa siitä jollekin.

Jos joku kertoo sinulle ettei jaksa, ota se vakavasti.

Itsetuhoisista ajatuksista kysyminen tai puhuminen ei lisää itsemurhan riskiä vaan vähentää sitä. Ollaan toisillemme turvallisia, rakastavia lähimmäisiä joille voi puhua kaikkein vaikeimmistakin asioista. 

Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, eräs ystäväni sanoi kauniisti: ”Muista että moni mieluummin kuuntelee tarinaasi kuin istuu sun hautajaisissa.” <3

* * *

Apua on saatavilla:

Kriisipuhelin päivystää suomeksi 24/7 numerossa 09 2525 0111.

Kriisikeskukset ympäri Suomen antavat keskusteluapua kasvokkain, etäyhteyksin ja ryhmissä maksutta ja ilman lähetettä.

Netissä keskusteluapua antavat verkkokriisikeskus Tukinet ja Sekasin-chat.

Itsemurhien ehkäisykeskukset Helsingissä ja Kuopiossa antavat tukea itsemurhaa yrittäneille ja heidän läheisilleen.